Elämäni ensimmäinen mekko

Kuulun niihin ihmisiin, jotka saavat pienen paniikkikohtauksen joka kerta, kun joku käskee katsomaan kameraan. Samaisesta syystä en liiemmin viljele omakuvia blogin puolella. Joskus DIY-tekele kuitenkin vaatii ihmismuotoja alleen ja blurrattu pää tuo liiaksi mieleen Alibi-lehden.

Tänään oli tuollainen hetki, sillä esittelyssä on naiset ja herrat, MEKKO! Elämäni ensimmäinen ihan itse alusta loppuun asti ompelemani mekko.

_124

Ohje mekkoon on Kirsi Etulan ja Sunna Valkeapää-Ikolan kirjasta Mekkotehdas aikuisille, jota on ehditty käsitellä jo monissa kässäblogeissa. Kuten moni muu, myös minä ihastuin Inger-mekkoon. Oma versioni on tosin jo aika kaukana ohjeen Ingeristä. Pidensin yläosaa ja hihoja, lyhensin alaosaa, vähensin rypytyksiä, lisäsin muotolaskokset rintojen alapuolelle ja lisäsin taskut sekä vuoren hameosaan.

_128

Hommaan meni yksi ilta aamuyhteen asti, noin satatuhatta tuhoutunutta aivosolua ja yksi hermopainetta tasaava Gin tonic. GT:n lisäksi mekon valmistumisesta voin kiittää ompelu-tukihenkilöäni, armasta isosiskoani, joka vastasi paniikkiviesteihin pitkäjänteisesti keskellä opettajien keväistä karonkkaa. Piirsipä jopa helmamuodon ja kauluksen alavaran mihin lie käsipaperiin ja lähetti kuvana selostusten kera, kun epätoivoinen ensikertalainen oli nakkaamassa kangasläjää energiajätteisiin. Ehkä seuraava ompeluprojekti on vähemmän dramaattinen.

blogiin mekko lähi

Aivan oikea mekko siitä tuli ja ihmisten ilmoillakin on päällä pidetty. Pienet kaavatraumat jäi jäljelle, mutta tarkoitus on selättää ne lähipäivinä haasteella nimeltä HAME. Tukihenkilölle ennakkovaroitus.