Minä ja Madder

Valmis villatakki4

Törmäsin Madder Anthology 2-julkaisuun tammikuun alussa Pinterestin kautta ja taisin hieman seota. Siltä istumalta päätin, että Anthology 2 voisi olla tämän kevään kässäprojektini. Ei vain yksi julkaisun neuleista vaan mahdollisimman moni niistä! Ja tadaa (rumpujen pärinää) – ensimmäinen Anthology 2 -neuleista on nyt päätelty, blokattu ja valmis käyttöön!

Saanen esitellä Louise top down -villatakkini!

Valmis villatakki2

Valmis villatakki3

Ohjeessa villatakki oli tehty kaksivärisenä (resorit toisella värillä), mutta oma tulkintani on täysin punainen – ensimmäinen punainen villanuttu koko vaatekaapissani. Jos villatakki osoittautuu hyväksi käytössä, suunnitelmissa on tehdä toinen kaksivärisenä. Itse ohje oli todella selkeä, siitä julkaisun tehneelle Carrie Bostick Hogelle monta sydäntä, plussaa ja peukkua.

Langaksi valitsin Rowan Felted Tweedin, jota minulta sattui löytymään muutama rulla kotoa. Rowan ei ole yhtä paksua kuin ohjeessa käytetty Quince&co-merkin Osprey-lanka, mutta mallipalan ja laskelmien avulla sain valittua ohjeen kokoluokista omalle langalleni sopivan. Rowan Felted Tweed -lankaa on mukava neuloa, väri on kauniin hehkuva ja valmiista neuleesta tulee kevyt ja ilmava. Villatakki pääsee tänään ensimmäistä kertaa käyttöön ja tämä edelleen harjoitteluvaihetta elävä kässätäti hihkuu onnesta hiljaa mielessään. Minä osasin!

Valmis villatakki1

Louise top down on kuitenkin vasta alkua. Seuraava Anthology 2-projektini on jo valittu ja langat odottavat lähtölaukausta. Än – yy – tee…..

Valmis villatakki7

Ja ripaus hiilenharmaata

Langoissa pidän eniten elävistä väreistä: tweedistä, meleerauksista ja käsinvärjäyksen tuomasta epätasaisuudesta. Kun lanka on mielenkiintoinen, voi neulepinta olla selkeä ja koruton. Villitys näkyy selvästi meneillään olevissa neuletöissä, kuten tässä lähipäivinä valmistuvassa villatakissa.

Villatakki
Eläväisten värien lisäksi olen vastikään innostunut kokeilemaan kahden langan neulontaa. Jos värit itsessään ovat tylsiä, on hauska huomata, miltä pinta näyttää kun värejä yhdistää samaan silmukkaan. Ensimmäinen kokeiluni oli kaulurin liukuvärjäyskohdissa. Toinen kokeilu valmistui viime viikolla: pipo! Sen ohjeen löysin ihanan ja aina yhtä inspiroivan Jonnan Viimeinen silmukka -blogista. Käytin pipoon kotoa löytämiäni lankoja: luumunväristä alpakkaa ja hiilenharmaata silkkimohairia. Ei mikään hassumpi yhdistelmä! Värileikin lisäksi pipossa riemastutti tupsun tekeminen. Edellisen taisin väkertää ala-asteella!

Pipo

Alpakka loppui juuri tupsun kohdalla, mutta unelmanpehmeää Isagerin silkkimohairia jäi minulle vielä kerän verran. Nähtäväksi jää, mitä siitä vielä kehkeytyy.

Mohair