Havaintoja neuletyön ääreltä

Mistä tunnistaa paatunut perfektionisti leppoisten käsityöharrastajien keskuudesta?

DSC01890

Siitä, että tämä kykenee silmääkään räpäyttämättä purkamaan pitkiä osuuksia tehdystä neuletyöstä, jos oma käsiala ei miellytä.

DSC01894

Tai siitä, että tämä (hullu) nyhtää illat läpeensä neuletyön alussa olevan kuvion lankaväriä toiseksi, vastoin viisaampien kehotuksia. Tämä siis tarkoittaa silmukka kerralla virkkuukoukulla pujotellen. Minkä sille voi, että alkuperäinen kaksivärisyys olikin ihan tyhmä.

DSC01903

Neuleen nopeaa valmistumista tärkeämpää on, että jälki miellyttää omaa, ajoittain ankaraa silmää.

Toinen havainto samaisen villapaidan ja vasta puretun hihan ääreltä: ei ole sama, mitä puikkoja käyttää. Tämän sain todeta siinä vaiheessa, kun siirryin bambuisilla pyöröpuikoilla tehdystä keskivartalon osiosta tekemään hihoja metallisilla sukkapuikoilla. Luulin, että käsialani oli sama, mutta metallipuikoilla alpakka luisti eri tavalla. Jäljestä tuli löysää ja epätasaista. Purkamisen jälkeen otin uusiksi metallipuikoilla, mutta aikaisempaa kireämmällä käsialalla.

Taas opittiin siis uutta. Villapaita jatkukoon kirein silmukoin ja ilman violettejä vivahteita. Perfektionisti huokaisee helpotuksesta.

Advertisements

Yksi kommentti artikkeliin ”Havaintoja neuletyön ääreltä

  1. Paluuviite: Voihan villapaita | Well shit at least you tried

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s