Uusi lelu lankaleikkeihin

En malta olla vinkkaamatta teille uusinta löydöstäni neulomisen saralla: KnitBird! Kyseinen NeuleLintu on islantilaisen pariskunnan tekemä suloinen ohjelma, jossa voit piirtää kirjoneulekuvioita. Yksinkertaista ja niin toimivaa!

KnitBird ja langat

Itse innostuin KnitBirdistä miettiessäni, mihin käyttää 7 rullaa hieman karkeaa villalankaa. Sukkiin tietysti! Minulla on oma luotto-ohje villasukkien neulomiseen, vaihtelua tulee värivalinnoista. Yleensä teen väreistä raitoja, ohuita tai paksumpia. KnitBirdin avulla pääsen leikkimään väreillä hieman luovemmin.

knitbird

Molla Mills teki sen taas

Virkkuri1_uusi

Sain eilen vihdoin käsiini kauan odotetun Molla Millsin toisen kirjan Virkkuri – Muotoja ja pintoja. Odotukset olivat korkealla, sillä Virkkurin ensimmäinen osa oli muuttanut käsitykseni virkkauksesta täysin. Sen ostohetkellä, syksyn 2013 Helsingin Kirjamessuilla, intin isosiskolleni, etten osaa virkata enkä tiedä haluanko edes oppia. Mutta kummastipa tuo koukku on kädessä pysynyt. Virkkuri 1 on jo ihan hiirenkorvilla ja olen väkertänyt sen ohjeista mm. koko joukon koreja, johtojen päällysteitä ja pikselipallolaukun.

Virkkuri3_uusi

Virkkuri 2:sta tein hyvissä ajoin ennakkotilauksen Adlibriksestä ja kirja tuli perille sopivasti syntymäpäivänäni. Ja kuinka loistava kirja se onkaan, täytti täysin odotukseni! Jo ensiselailulla päätin, että ohjeista kokeiluun pääsee mahdollisimman pian mm. Kuutio-reppu (sydän sydän!!) ja Lato-kirjekuorilaukku, ehkä myös Iso Kuusiokassi ja hurmaava Pallokas-matto. Kuutio-repulla onkin jo kiire. Pesunkestävä reppu on tervetullut lisä kesän piknikeille rakkaan, mutta herkkäpintaisen Lumin sähkönsinisen mokkareppuni rinnalle. Tiedossa on siis virkkauksentäyteinen loppukevät – sormet vesirakoilla kohti kesää!

Virkkuri2_uusi

 

Virkkuri4_uusi

 

Pääsiäinen kuvina

Toivottavasti teillä oli mukava pääsiäinen. Itse otin teemaksi joutilaisuuden, haahuilin ulkona kevättä nuuskien, kylästelin, katsoin elokuvia ja rapsuttelin koiria. Kun istahdin alas, saatoin vähän neuloa. Tai sitten en. Joskus on hyvä tehdä mahdollisimman vähän, silloin aika hidastuu.

IMG_0376_pieni

IMG_0435_pieni

IMG_0407_pieni

IMG_0497_pieni

Kalenterivuoden juhlapyhistä pääsiäinen on kaikkein mukavin siksi, että siihen ei kohdistu minkäänlaisia odotuksia. Ei ole joulun hartautta, vapun juhlahumua tai juhannuksen mökkiunelmia. On vain muutaman päivän loma, jonka voi viettää juuri niin juhlallisesti, uneliaasti tai arkisesti kuin itsellä huvittaa. Tänä vuonna pääsiäinen saatiin viettää auringon syleilyssä. Kyllä kelpasi.

Kolme kovinta /6

1. Kello viiden keikka
Piipahdin pitkäperjantaina Tavastialla katsomassa Prince of Assyrian keikan, joka alkoi klo 17. Tavastian hämyyn asteleminen keskellä kirkasta päivää tuntui jotenkin absurdilta, hyvällä tavalla. Bändin lempeä tunnelma sopi alkuiltaan loistavasti, se oli kuin pieni elämys keskellä kaikkea. Tosi mainio konsepti, lisää näitä!

2. Top of the lake
Katsoin kyseisen Jane Campionin minisarjan Netflixistä sairaslomani aikana lähes yhdeltä istumalta, niin vangitseva se oli. Aiheena on 12-vuotiaan raskaana olevan tytön katoaminen, ja tapahtumapaikkana salaisuuksien täyttämä, sisäsiittoinen pikkukaupunki Uudessa Seelannissa. Erinomainen resepti ja sitäkin parempi toteutus. Suosittelen! Sarja näytettiin vastikään myös YLE tv1:ltä.  Se toimii erinomaisesti sarjamaratonina päiviin, jolloin haluttaa sulkea puhelin ja kääriytyä mukavasti sohvalle viltin alle ottamaan arjesta aikalisä.

3. Youtuben neuletutoriaalit
Youtubessa ei sinällään ole mitään uutta, mutta eilen olin sen olemassaolosta erityisen kiitollinen villapaidan osia yhdistellessäni. Toivon todella, että aivoni pystyvät joku päivä ymmärtämään englanninkielisiä, lyhenteistä koostuvia kirjallisia neuleohjeita. Siihen asti tukeudun vahvasti youtubesta löytyviin tutoriaaleihin. Eilen löysin varsin pätevän Youtube-käyttäjän Knitpick, jolta löytyi paljon selkeitä ja havainnollisia ohjeita neuletöiden tekoon. Tässä video, joka pelasti minut viimeksi.

Pikselipallolaukku

Olen unohtanut esitellä teille pikselipallolaukkuni, jonka sain valmiiksi muutamia viikkoja sitten. Laukun ohje löytyi Molla Millsin Virkkuri-kirjasta. Poikkesin ohjeesta sen verran, että virkkasin laukkuun sivukappaleet. Alkuperäisessä ohjeessa laukun etu- ja takakauppale oli virkattu sellaisenaan yhteen. Sivukappaleiden ansiosta sain kasvatettua hieman laukun tilavuutta. Siitä tulikin erinomainen kauppakassi.

IMG_0279-pieni

Kun laukku oli kesken, tuntui, että en saisi sitä ikinä valmiiksi. Näin jälkikäteen katsottuna saatoin hieman liiotella. Ei laukku niin suuritöinen ollut. Laukun teko tuntui loputtomalta siksi, että olin tottunut virkkaamaan isolla koukulla trikoosta koreja, jotka valmistuivat yhden illan aikana. Laukun jälkeen voi todella sanoa, että nyt on tullut virkattua! Siitä oli todisteena vesirakot kolmessa sormessa. Kovis.

IMG_0270-pien

 

Etäpäivien viihdettä

Pidän työssäni toisinaan etäpäiviä. Noina päivinä pystyn uppoutumaan hyvin työtehtäviin, jotka vaativat erityistä keskittymistä. Parasta etätyöpäivissä on syöminen (mielellään useasti) sekä kalsariuniformu (pääroolissa villasukat). Työnteon ja keittiökeikkojen lisäksi etätyöpäivinä tulee myös tutustuttua kodin nelijalkaisten päivärytmiin:

IMG_0137-pieni

Iso osa päivästä makoillaan eri asennoissa pehmeillä alustoilla, maiskutellaan ja nukutaan. Sitten on jännitysmomenttina postinkantaja, jolle haukutaan matalalla ja uhkaavalla äänellä. Postin lentäminen luukusta näyttää olevan tärkeä hetki, sitä jännitetään kurkkimalla luukusta ulos ja postin pudottua hyppäämällä pari askelta dramaattisesti taaksepäin.

IMG_0160-pieni

Iltapäivällä aletaan hieman piristyä, istutaan välillä ikkunalaudalla maailman menoa tarkkaillen, käydään juomassa ja vaaditaan etätyöntekijää leikkeihin. Joka iltapäivä on myös yksi tärkeä rutiini, lauluharjoitukset. Se alkaa toisen vingahtelulla, yltyen yhteiseen ulvontakuoroon, johon liittyy toisinaan myös naapurin koira muutamalla haukahduksella. Kun kello ohittaa kolmen, parkkeerataan eteiseen odottamaan, että ovi kävisi ja kodin toinen kaksijalkainen tulisi kotiin. Sen tapahtuessa tilannetta juhlistetaan vauhdikkailla tansseilla.

IMG_0165-pieni

Voi koiranelämää! Silti epäilen, että kun ihmiset ovat oikeasti pois paikalta, samat karvaturrit nousevat takajaloilleen ja mennä tepastelevat kuin pienet paronit pitkin asuntoa hieman kimakoilla ihmisäänillä kinastellen. Mokomatkin petkuttajat.

 

Takinkääntöjä superruoka-rintamalla

Myönnettäköön, olen saattanut tokaista pari happamaa kommenttia takavuosien tyrnibuumista. Äläkkös karvas marja. Samoja tuhahduksia minussa aiheutti myös kookosvesijauhe, jonka koin laihaksi ja säälittäväksi lohduksi nuoren kookospähkinän ”aidon” mehun rinnalla. Mutta ajan kuluessa ihmisen mielellä on tapana muuttua. Niin käy toisinaan myös meille jääräpäille.

Tällä(kin) kertaa mieli taipui smoothien johdosta. Smoothie, tuo terveysvillikkojen sekametelisoppa! Mukaan voi heittää kaikki pinaatit, jauheet ja terveystaiat, ja aina maistuu hyvältä!

IMG_0075-pieni

Kerroin taannoin, mitä minulla on tapana laittaa smoothien joukkoon. Nyt listaa on jatkettu edellä mainituilla, entisillä inhokeilla: tyrnillä ja kookosvesijauheella.

IMG_0090-pieni

Tyrni ei ole makuna edelleenkään erityisesti mieleeni, mutta sen kirpeys on hyvä lisä, jos smoothie on muuten valjunmakuinen (esim. vihersmoothiet). Tyrnimehupullosta shotti sekaan – miksipä ei!

Kookosvesijauheen kohdalla kelkkani kääntyi sitäkin vauhdikkaammin, kun tajusin korvata sillä kokonaan smoothiessa käyttämäni mehun. Ainesten joukkoon vain 1 1/2 rkl kookosvesijauhetta ja 2,5 dl vettä. Kookosvesijauheessa parasta on sen kehoa kosteuttavat ominaisuudet, jotka tekevät siitä juomana paremman kuin kraanavesi. Sopii erityisesti meille, joilla vesipullo unohtuu yleensä kotiin. Lisäksi kookosvesijauhe on ekologisempi ja edullisempi vaihtoehto pullotetulle kookosvedelle.

Ps: Hankin vastikään uuden kameran (!!), joten blogin kuvat tulevat jatkossa olemaan muutakin kuin totuttua neliömallia. Toivottavasti kuvien laatu on myös vastedes parempi.