Yllätin itseni…

DSC00994

… virkkaamasta jälleen! Siitäkin huolimatta, että ensimmäistä koriani ei voi tunnistaa samaksi kuin ohjeessa, ja keskisormeen tuli paksun materiaalin kurittamisesta vesirakkula. Tartuin yksi päivä lankakoriprojeltista jääneeseen lohenväriseen trikookuituun, eikä homma tuntunut tällä kertaa hassummalta. Trikookuitujen virkkauksessa parasta on se, että työn jäljen pääsee näkemään nopeasti – pieni kori valmistuu kuin varkain. Niinpä homma sopii hyvin niille, joilla alkaa pitkästyttämään suuritöisten neuletöiden äärellä. Kuten minulle.

Kuvan kori päätyi roikkumaan yöpöydän reunalle.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s