Neulominen & ratkaisevat askeleet

20140103-110307.jpg

Olen lapsesta asti rakastanut käsitöiden tekemistä, mutta varsinaiseksi harrastukseksi se ei ole koskaan noussut, syynä lyhytjänteisyyteni. Koulussa sain parhaimmat flow-kokemukset (matematiikan läksyjen lisäksi) tilkkutöitä tehdessäni. Molemmissa kai sama selkeys ja rauhoittava logiikka. Kotona käsityövimma lässähti aina hyvien ohjeiden puutteeseen ja mikä ratkaisevinta, kyvyttömyyteen lukea ohjeita. Hermot meni heti ja luovutin, jos ohje oli liian pitkä, siinä oli vaikeaselkoisia lyhenteitä tai se vaati valmisteluja.

Helsinkiin muutettuani kävin muutamia kertoja Anu Harkin IHANA-kerhossa Itäkeskuksessa. Se oli kerran kuukaudessa kahvilassa tapaava kirjava käsityöporukka. Anun käsitöiden tekemistavassa oli jotain lumoavan impulsiivista, johon itsekin halusin päästä. Sen verran taitoja, että neulomisprojekteja saattoi aloittaa ilman ohjeita, tärkeimpänä kauniit langat ja väri-ilottelut. Ja idea, joka muotoutui tehdessä.

Keväällä 2013 päätin tarttua jälleen puikkoihin ja oppia oikeasti neulomaan. Tähän asti olin tehnyt varovaisesti kaulahuiveja ilman ohjeita, mutta nyt sai riittää. Päätin opetella neulomaan ohjeista, jotta oppisin joku päivä keksimään ohjeita ihan itse.

Ensimmäinen projektini oli villasukat, jotka tein kirjoneuleena. Projekti oli tuhottoman työläs ja kun sain ensimmäisen parin valmiiksi, huomasin, että olin tehnyt toiseen sukkaan kuvion eri tavalla. Olin liian pedantti, että olisin kyennyt ohittamaan epäsymmetrisyyden. Niinpä päätin uhmalla tehdä sukista vielä kaksi kappaletta, yksi molempia kuviotyylejä. Olin jo heittää puikot jorpakkoon projektin aikana, mutta sain sukat lopulta valmiiksi syksyllä 2013.

Kirjoneulesukat olivat se ratkaiseva aloitus, jota seurasi muutama pari yksinkertaisia, television ääressä tehtyjä villasukkia. Toinen ratkaiseva siirtymävaihe oli pelottava projekti nimeltä Sormikkaat, johon tartuin marraskuussa 2013 vasta ostamieni Alpakka-lankojen innoittamana (ja kyllä, olen armoton lankahamsteri). Olin varma, että projekti karahtaa heti kun joudun peukalolevennyksiin, mutta kas kummaa, niin ei käynyt. Ohje oli selkeä ja maltoin jostain uudesta mielenlujuudesta lukea sen rauhassa ja vaihe kerrallaan. Ja kuin varkain sormikkaat olivat yhtäkkiä valmiit!

Villasukat ja sormikkaat ei näin jälkeenpäin katsottuna olleet missään muotoa vaikeita, kysymys oli vain jonkinlaisesta päänsisäisen esteen ylittämisestä. Niiden jälkeen lankakasojen kanssa on tullut touhuttua lähes joka päivä, toisinnaan jopa maanisen lailla. Ehkä tämä on vuosien aikana patoutunutta neulomisvimmaa. Toivottavasti se jatkuu.

20140103-110031.jpg

 

Kookoskuorinta

20140103-110518.jpg

Olen Pinterestin suurkuluttaja, parhaat ja pahimmat pakkomielteet löydän lähes poikkeuksetta sieltä. Pinterestin innoittamana ryhdyin vastikään kokkailemaan erilaisia ihokuorintoja yritys ja erehdys -hengessä.

Kuorintojen raaka-aineet koostuvat yleensä öljystä, kuorivasta ainesosasta ja tuoksusta. Ensimmäinen kuorintani koostui aineksista, mitä kotona sattui sillä hetkellä löytymään: seesaminsiemenöljy, kahvi ja sokeri. Kuorinnasta tuli ylellisen kosteuttava! Sen sijaan haju ja ulkonäkö olivat kaukana ylellisestä. Seuraavaksi kokeilin manteliöljy-suola-sitruuna-kuorintaa ja lopputulos oli HomeSpa:n antikliimaksi: mössöstä ei erottanut selkeää tuoksua ja sen levisi kylpyhuoneen lattialle paremmin kuin iholle. Ulkonäkö vastasi kuravelliä.

Haussa oli siis kuorinta, joka ei varissut lattialle levitettäessä, tuoksuisi hyvältä eikä näyttäisi lasten lätäkkölöydökseltä. Eilen pääsin lähelle täydellistä! Uusin kuorintani sisältää kookosöljyä, sokeria ja mangopaloilla maustettua vihreää teetä. Määrissä olen suurpiirteinen, tärkeintä on, että mukana on sokeria niin paljon, että koostumus on kauttaaltaan rakeinen mutta ei kuiva. Vihreä tee antoi valkoiselle kuorinnalle vähän väriä ja rakennetta – sekä pehmeän mangoteen tuoksun. Nam!

Testasin kuorinnan tänään ja TOIMII! Taikuus on selvästi kookosöljyssä ja variaatioita on loputtoman paljon. Kuorintatestaukset siis jatkukoon.

 

Uuden äärellä

20140103-110711.jpg

Päätin tänään hetken mielijohteesta avata blogin! Kenties ajatus oli kytenyt jossain alitajunnassa jo aikansa, sillä vähääkään empimättä ryhdyin heti asiaa. Ehkä en enää halunnut vaivata lähimmäisiä omilla viikoittain vaihtuvilla intohimoillani, kenties. Todennäköisesti vouhotan heille samoista aiheista tämänkin jälkeen.

Tästä se nyt alkaa, ensimmäinen oma blogini. Lupaan olla itkemättä täällä loskakeleistä, pimeydestä ja pahasta konttorin kahvista. Sateen jälkeen paistaa aurinko ja kahvin voi aina vaihtaa teehen. Kerron mieluummin uusista ideoista, kompuroivasta tiestäni käsityöihmiseksi ja joogan harrastajaksi, tavoista rikastaa arkea sekä sisustusunelmista. Värkkäysprojekteista, hyvinvointihankkeista, kirjoista, elokuvista ja mistä lie.

Tänään on vuoden 2013 viimeinen päivä. Mikäs sen parempi jankohta aloittaa jotain uutta!